Kosmisen soinnun vallitessa nopeat vaikutusmahdollisuudet asioihin eivät ole parhaassa vireessä, mutta ympäristöön avautuvat näköalat vastaavasti sitäkin loistavammin esillä. Tämän periodin aikana kysytään sietokykyä ja pitkää pinnaa, sillä muutokset mihin tahansa suuntaan voivat vaikuttaa jähmeiltä ja tuntua ikuisuudelta. Kuitenkin se, joka hallitsee hermonsa ja välttää niin provosoimisen kuin provosoitumisen ansat, vain vahvistaa omia asemiaan. Pää kannattaa pitää vähintäänkin viileänä. Karttaa piirretään nyt laveerauspensseli kädessä, joka on omiaan hämärtämään yksityiskohtien sisältämät hienoudet. Väärinkäsityksistä muodostuviin hidastetöyssyihin ei kuitenkaan kannata jäädä junnaamaan liian pitkäksi aikaa.
Vuorovaikutus voi olla vilkasta, vaikka korjausliikkeitä tarvitsevat asiat jatkavatkin matkaansa, omissa aiemmin määritellyissä uomissaan. Renkaita potkitaan, karavaani kulkee, koirat haukkuvat. Mutta ei haukku haavaa tee, jos tilanne halutaan ilmaista kliseisesti. Myös oikeassa olemisen tarvetta on runsaasti liikkeellä, mutta kuinka tärkeää sen toistuva todistaminen on? Tekeekö se aidosti onnelliseksi? Tätä jakson aikana kannattaa pohtia, varsinkin, jos panostukset tuntuvat valuvan hukkaan. Muuntumisen ja mukautumisen säädöt ovat vahvasti kääntymässä oman tilanteen itsearviointiin. Eli kuinka läsnäoloa voisi sietää entistä rakentavammin?
Herkkä, kultivoitunut ja aistikas, vai raaka, mauton ja mitäänsanomaton? Pienillä vivahteilla voi olla vetovoimainen tai hylkivä vaikutus, sillä tzolkinin kahdennellatoista pystysarakkeella ärsykkeitä antaa makuaisti. Se saattaa kysyä, mitä rajoja elämälle ja sen kulutus/kasvuhysterialle pitäisi laittaa, vai onko sille aihetta? Kohtuudella kun on monet kasvot tilanteesta, paikasta ja ajasta riippuen. Usein vähempi on kuitenkin parempi, ainakin kun länsimaisia ravintotottumuksia, ravinnon määrän ja laadun kannalta tarkastellaan. Sama pätee ajatusten ahneuteen. Merkittävimmät nautinnon kokemukset tuntuvat kuitenkin muodostuvan hyvin pienistä seikoista.
Mitä kielenpäälle on siis nousemassa? Uusia kiihdyttäviä makuja vai aaltopahvin makuista arkea? Paitsi, että kielellä maistamme makuja; kielen, suun, kurkunpään ja keuhkojen yhteistoiminnalla tuotamme myös äänen, jolla erotumme ja tuomme oman sointimme kollektiiviseen äänimaailmaan. Puhe, tuo ajatusten luonnollinen jatke, paljastaa mitä sisäisesti olemme ja minkälaisien arvojen takana seisomme. Puheen karheus on usein seurausta vielä hiomattomista ja jäsentämättömistä ajatuksista. Tämän verbaalisen kommunikaatiokanavamme sisältöä on jakson aikana niin ikään hyvä tarkkailla.
Havainnoimme ympäristöä aistien välityksellä enemmän tai vähemmän tietoisesti. Makuaistimukset niin ravinnosta, kuin elämästä yleensä, osaltaan määrittelevät kykyämme nauttia erilaisista asioista. Myös siitä, pidämmekö itsestämme. Jos elämästä tuntuu puuttuvan elämisen maku, voi se kertoa, ettemme ole sallineet itsemme avautua jollekin tarpeelliselle kokemukselle. Joskus nuo kokemukset tulevat äärimmäisyyksistä, jotka voivat ankarastikin luotsata oikealle väylälle. Aistijärjestelmämme ohjaa meitä luonnollisesti hankkimaan sitä henkistä ja fyysistä ravintoa, jota eniten tarvitsemme. Näin siinä tapauksessa, ettemme välinpitämättömyydellä ole ennättäneet tukahduttaa kehon hienostuneita psyko-fyysisiä signaaleja.
Tämän lohikäärmejakson aikana voimme tutkailla, kuinka mielenliikkeemme kääntyvät kielenliikkeiksi ja millä tasolla yhteydenpitomme ympäristöön on. Eli millaisia äänensävyjä käytämme ja kuinka vuorovaikutus pelaa, eli ymmärrämmekö toisiamme. Tässä käytäntö toimii hyvänä peilinä.
Maya-astrologi Esa Hyppönen
