14.4.21 Rajanvetoja vai rajattomuutta

Kirjoitettu: 14.4.2021

Itsevallitsevan Lohikäärmeen avaama 20 päiväinen keskuskanavajakso (14.4–3.5) halkaisee tzolkinin aistikentän kahteen näennäisesti erilliseen osaan. Keskusjakso ei enää pelkästään tue viiden aistin ruokkimaa kehoa ja mieltä, vaan johdattaa huomiota puhtaan tietoisuuden ja olemisen kokemuksiin.

Vastakohtien kitkasta syntyvä voima on hiipumassa. Ääripäiden lähentyessä emme ehkä saakaan enää käyttöömme samaa voimaa, jolla vielä hetki sitten raivattiin tie tavoiteisiin. Yhtenäinen kokonaisuus alkaa näyttäytyä entistä laajempana korostaen asioihin sisältyviä suhteellisuuksia. Millä lopulta on merkitystä, muodolla vai sisällöllä? Tuon fokuksen asettelulla voidaan keskeisesti vaikuttaa siihen mitä seuraavaksi on tulossa itseluomisen agendalle. 

Sen sijaan että olemisen varmuutta vierittäisi ulkoisille näkökohdille ja ennalta tehtyjen sopimusten pohjalle, korostaa ajankohta enemmän sisäisen ravinnontarpeen täyttämistä nyt-hetkessä. Millä tuota sisäsyntyistä luomisen iloa tai tuskaa lähestyykään, on hyvä muistaa, ettei sen näkyvillä muotoja rakentavilla tekijöillä ole merkitystä. Tasapainotusta kaipaavat yhtälailla ajatukset kuin tunteetkin. Kontrollinen hetkellinen kadottaminenkaan ei saisi olla este luoda jotain itsensä näköistä ja aitoa, eikä sisäiseen muutosprosessiin astuminen välttämättä kestäisikään nyt ulkopuolelta pakotettuja ratkaisuja tai paineenasetteluja. Tarvittaessa omaa aikaa on vain otettava ja pyrittävä tietoisesti rauhoittamaan liian nopeassa liikkeessä olevia prosesseja. Mikä on liian nopeaa ja mikä hidasta, riippuu pitkälle siitä, kuinka luottamus elämän kantavuuteen pysyy yllä.

Lohikäärmeen keskuskanavassa menetys ja mahdollisuus sulautuvat yhdeksi luovaksi tekijäksi, jolla mittasuhteet voi asettaa kartalle ilman kokemusta epäoikeudenmukaisuudesta. Rajoja asettavat vain ehdottomat asenteet, joihin lukkiutuminen voi sitkeästi ylläpitää vääryydenkokemuksilta tuntuvia mielikuvia.  Tzolkinin keskikohtaa lähestyessä (23–24.4) ajanvaikutus on kuitenkin purettavissa. Tuo hetki haastaa suhteemme kiireeseen ja suorittamisen tarpeisiin yleensä. Suhteessa elämäntilanteeseen, olemiseen liittyvän painottomuuden tunnistaminen voi helpottaa asettumista sellaiseen sivustakatsojan rooliin, jossa draaman ainekset eivät enää näyttäydy ehdottoman vakavina elämän ja kuoleman kysymyksinä, joihin olisi pakko lähteä mukaan. 

Täyttyminen ja tyhjentyminen ovat keskeinen osa elämää ja sen lainalaisuuksia. Tässä kosmisessa näytelmässä Itsevallitsevan Lohikäärmeen kantama suruntunnetila on muuntumassa valoksi ja rakkaudeksi, joilla vapautuminen ahtaiksi koetuista ajatuksista tai syrjityksi tulemisen tunteista on mahdollista toteuttaa. Täydentymisen prosessi on edelleen käynnissä ja siksi tässä ajassa on huomionarvoista tarkkailla oman henkisen pohjarakenteen joustavuutta.

Terveisin
Maya-astrologi Esa Hyppönen