Marraskuun puolivälin hämärtyvät päivät hidastavat olemisen rytmiä ja sykettä kuin puoli vahingossa. Normaalia leikkaavat rajoitukset tuntuvat vain lisäävät tuota vaikutelmaa ja pistävät miettimään, kuinka monta palikkaa totutusta elämänkyhäelmästä voi nykäistä pois, ennen rakennelman sortumista kokonaan. Mielenrakennelmien huojuessa on kuitenkin hyvä miettiä, kuinka samaistuneita mieleen lopulta olemme. Voiko mielletty kuva muuttua ilman hajoamista? Muuttuvissa elämäntilanteissa mielentalon palikoita voi olla aiheellistakin koota uuteen asentoon tai uusia kokonaan, jopa perustuksia myöten.
Spektrinen Ihminen on mayojen kin-yksiköistä ehkä eniten tahtotilaan ja tahdonvapauteen kurkottava signatuuri. Sen voimaannuttavimmat avut kirkastuvat usein ahkeruuden ja paineiden alla työskentelyn pyörteissä. ”Läpi harmaan kiven” mentaliteetilla on läpi historian menty perille asti, jos niin on päätetty. Kuinka viisasta se on ollut, on toinen juttu. Sisäisenä äänenä Ihmisen signatuuri auttaa löytämään ne oikeat valinnat, mutta tuon äänen voi helposti kadottaa kaikkien muiden äänien ja maailman houkutusten joukkoon. Silti sen viesti maailman luomisen alkuvaiheista lähtien on muuttumaton; Vapaus ja vastuu todellisuuden luomisesta on jokaisen omissa käsissä. Ajassa ahkerasti vaikuttavat häiriötekijät ovat kuitenkin lopulta mielentasolla käsiteltäviä ongelmia ja avaimet niiden ratkaisemiseen löytyvät sieltä. Tai paremminkin astumisesta pois mielen hallitsemasta mielihalujen ja uskomusten oravanpyörästä.
Ihmisen symboliikka muistuttaa reflektoivista tavoista lähestyä historiaa, siitä kuinka tärkeää on oppia olemaan toistamatta selkeästi harha-askeliksi koettuja asioita. Mihin tahansa lopputulokseen kiinnittyminen voi ajan kuluessa kehittyä taakaksi, joka estää toteuttamasta itseä täysipainoisesti. Siksi menneeseen ehdollistuneet ajattelumallit on kyettävä vapauttamaan ajoissa ja luoda tilaa itsenä olemisen muodottomuudelle, olemiselle sellaisenaan ilman pyrkimyksien pakkoa. Sitä spektrinen Ihminen olemuksellaan viestii, hajoamisen luonnollisuutta ja muutoksen pysyvää läsnäoloa, joka kuorii esiin jotain alkuperäistä, mutta tässä hetkessä uutta.
Spektrisyyden laatu tahdonvapauden taustalla kulminoituu alkuviikosta pirstaloimaan asioita, ei pelkästään konkretiaa, vaan myös dominoineita käsityksiä, tapoja ja mielikuvia, joita olemme tottuneet pitämään jotenkin muuttumattomina. Hajoamisen tarkoitus ei kuitenkaan ole tuhon tai kaaoksen aikaansaaminen, vaan kehityksen ja elämän jatkuvuuden varmistaminen. Jos hajoaminen tuntuu ylittävän henkilökohtaisen kipurajan, on muutoksen parasta ennen saattanut jäädä huomaamatta. Silloin ainoa lääke on muutosta edeltävän hajoamisen nopea hyväksyminen.
Mitä kauemmin epäilemme aistimamme muutoksen tarvetta, sitä mukaan korjaavien toimenpiteiden vaatimukset nousevat. Aivan kuten tulehtuneen hampaan kohdallakaan ei voi odottaa loputtomiin. Se on vain hoidettava tai poistettava.
Ihmisen ahkeruus johtaa usein pelkojen ja epävarmuuksien jatkuvaa voittamisen pakkoon, pyrkimykseen päästä jonkin vallitsevan tilanteen tai haasteen tasalle, joka on omiaan vetämään huomion elämändraaman eksyttävään sisältöön. Tätä kautta ongelmien ratkaisusta tulee monille kuin varkain itsetarkoitus ja tapa elää. Tapa, joka samaistuttaa koettuihin vääryyksiin. Ihmisen signatuurin tarkoitus on saada ihminen ystävystymään omien ajatustensa kanssa, eikä luomaan niistä ongelmaa. Tietoinen oman toiminnan tarkastelu on yksi tie eteenpäin, jossa minkään lopputuloksen ei tarvitse enää määritellä meitä ihmisinä.
Spektrinen asema nostaa lähipäivien teemaksi myös kohtuullisuuden. Ajatus, että itseen ja itsen näköiseen elämään pitäisi jatkuvasti lisätä jotain, jotta voisi kokea itsensä valmiimmaksi tai paremmaksi, ei palvele todellisuutta. Niin kauan kun määrittelemme itsemme tulosten, kuten työn, aseman, palkkakuitin tai kunnioitusta ja arvovaltaa tuovien toimien kautta, jäämme ulkopuolisiksi kaikkein kirkastavimmasta kokemuksesta, pulppuavasta ilosta elää elämäntilanteiden sijasta itse elämää.
Terveisin
Maya-astrologi Esa Hyppönen
