Mistä tarkoituksen tunteen voisikaan tavoittaa, kun monilta elämän keskiössä pyörineeltä asialta tuntuu kadonneen pohja. Dramaattisille tunteenilmaisuille voisikin löytää lukuisia syitä ja syyllisiä, mutta ne kannattaa jättää nyt vähemmälle. Tavoittele mieluimmin tyyneyttä ja mielenhallintaa, rauhantilaa jota pohjimmiltasi olet. Tuo itseluottamuksen peruskallio ei ole kadonnut minnekään, vaikka saattaakin olla monien harhan kerrostuminen peittämä. Voit toki todistaa maailman sekavuuden ja monet siihen johtaneet tekijät, mutta mitä se auttaa? Joskus asiat vain kehittyvät omalla kaavallaan minkään pakottamatta. Tällöin on turha puskea itseään liian ahtaaseen tai lohduttomaan ajatusmalliin jos omat suunnitelmat eivät heti toimi.
Sisäisenä oppaanasi Taivaanvaeltaja on kuitenkin aina tukemassa matkaasi ja vahvistamassa edustamaasi olemisen viisautta. Eikä kuvan luominen matkan päämäärästä ole lainkaan olennainen. Silti jokainen siirto on merkityksellinen ja siksi katse olisi kohdistettava jokaiseen otettavaan askeleeseen kerrallaan. Taivaanvaeltajalle tie on ystävä, joka voi opettaa kaiken tarpeellisen vain pysymällä polulla ja tekemällä havaintoja siitä mitä kohtaa. Sama pätee myös tietoon. Ei ole välttämätöntä hamuta sitä kohtuuttomasti ja pyrkiä pelkän tiedon avulla hallitsemaan ja ymmärtämään asioiden merkityksiä ja syy-yhteyksiä. Tieto voi myös eksyttää ja kääriä omien kategorioidensa umpioihin. On kuitenkin hyvä kuulla ja tiedostaa mitä ajassa tapahtuu ja tehdä siitä huomioita omaa kokemustaustaa vasten.
Monien vallitsevien pelkojen taustalla huokuu syvää tiedostamattomuutta itseä ja omavoimaisuutta kohtaan, ja tämä heijastuu helposti siihen kuinka käyttäydymme kohdatessamme haasteita. Ongelmien edessä saatamme automaattisesti asettua puolustustavalle tai hyökkäävälle kannalle, vaikkei kumpaankaan olisi tarvetta. Taivaanvaeltaja johdattaa kohtaamaan vieraat ja vaikeat asiat ensisijaisesti tarkkailijana, jonka ei tarvitse hukkua tilanteiden vaikeaselkoisuuksiin ja kadottaa minuuttaan syntyneisiin väärinymmärryksiin.
Maailma ja sen osat hakevat paikkaansa mielenkartoilla. Kaikki palaset eivät kuitenkaan sovi kuvaan tutuille sijoilleen. On siis luotava ja sovellettava uutta ajatusta, uutta visiota, ei niinkään ympäröivästä maailmasta, vaan ennen kaikkea itsestä. Tässä Taivaanvaeltaja haastaa käyttämään peileinä sosiaalisia tilanteita, vastakohtien törmäyksiä, satunnaisia dialogeja, läsnäolon ja tasavertaisuuden kokemuksia, jotka voivat purkaa tai korjata oman tulkintaherkkyyden synnyttämiä ennakkokäsityksiä asioista. Tarvitaan myös hyvää tahtoa luoda eheyttä ja ymmärrystä asioiden ympärille. Ei ole väliä minkä mittakaavan asia on kyseessä. Taivaanvaeltajan kohdalla kysymys on nyt enemmänkin tietoisesta kosketuksesta, kosketetuksi tulemisen kokemuksesta, yhteisestä läsnäolosta ja avartavasta energianvaihdosta itsen ja maailman kanssa. Siinä on ylitettävät kynnyksensä ja ehkä riskinsäkin, mutta päättäväisellä mielenlaadulla monet ovet voivat avautua uudessa valossa.
Muuta emme ehkä tässä hetkessä tarvitsekaan täydentyäksemme siinä kokemuksien ja olemisen moninaisuudessa, joka meissä odottaa viisauden välähtävää valaistumista. Elämä on omanlainen tutkimusmatka tuntemattomaan. Taivaanvaeltajan lailla vaella mielen ehdollistumisten tuolle puolen ja yhdistele rohkeasti elämänenergian erilaisia komponentteja. Tuntematon ei lopulta ehkä olekaan niin tuntematon kuin luulimme.
Maya-astrologi Esa Hyppönen
