Elämme pääsiäistä edeltävää hiljaista viikkoa. Ajateltaessa edeltävän kuukauden tapahtumia, maailma on todellakin joutunut hiljentymään ja hiljentämään vauhtiaan useimmilla elämän osa-alueilla. Pandemia on näyttänyt voimansa. Miksi juuri nyt ja mitä tilanteesta pitäisi ajatella? Olemmeko omalla toiminnallamme kutsuneet sen esiin? Ainakin tilanne laittaa miettimään asioiden tärkeysjärjestystä, suhdettamme asioihin ja tavaroihin joilla olemme arkemme ympäröineet. Siunaus lie siinä, että nyt ajatellaan paljon vakavammin yhteisvastuullisuutta, yhteisöllisyyttä, huolenpitoa, kehityksen kestävyyttä ja ehkä myös terveitä elämäntapoja yleensä. On selvä että olemme käymässä läpi massiivista muutosprosessia, jonka lopputulemaa emme pysty vielä hahmottamaan. Mahdollisuudet ovat silti moneen. Toivon mukaan ymmärrys elämän hauraudesta herättää henkiin kestävämpiä kehityksen muotoja, joilla on voimaa ohjata kulutustottumuksiamme vastuullisempaan suuntaan, ajatellen niin elinympäristömme kuin hyvinvointimme perusteita.
Maya-viisauden valossa muotojen maailmalla on rajansa, kuten on myös planeetallamme Terra Gaialla. On hyvä muistaa, että kulutusyhteiskunnan toiminta elää ja on riippuvainen siitä, kuinka intensiivisesti ihmiset saadaan etsimään itseään tavaroiden ja hyödykkeiden avulla. Juuri tähän jatkuvan kasvun idea perustuu; Minä tunteen kokemisesta ja vahvistamisesta mm. omistamalla jotain. Perusturvan ja hyvinvoinnin saavuttamisen jälkeen kysymys on kuitenkin korvikkeesta, yksilöllisen ja kollektiivisen egon loputtoman nälän ruokkimisesta materialla, paremmuudella ja vallan tunteilla.
Kasvu on toki hyvästä monella elämän osa-alueella, mutta materiaalisti jatkuva kasvu ja sen tavoitteleminen on mahdoton yhtälö ilman vakavia ongelmia. On illuusio, että voisimme löytää olemassaolomme tarkoituksen tai täyttymyksen materiaaliselta aspektilta. Kun hyvinvoinnin malja yksilöllisellä tasolla saavuttaa kohtuuden, olisi ylimenevää osaa kyettävä systemaattisesti siirtämään sinne, missä puute on vielä ilmeinen ja apu hyödynnettävissä. Tässä yhtälössä emme ole ihmiskuntana onnistuneet. Mitä tarvitsemme jotta olisimme onnellisia, terveitä, henkisesti vahvoja, ja valmiita kasvamaan sisäisesti avarammiksi. Uutta ajatusta, uutta herättävää ja kutsuvaa signaalia persoonallisen minän tuolta puolen? Sitäkö pandemiakin koettaa viestiä, elämään kohti osoittavan kohtuuden ohella?
Torstaina 9.4 vietämme Suomen kielen päivää. Kieli on järjestelmä jolla voimme ilmaista ajatuksia merkistöllä jonka olemme omaksuneet käyttöömme. Viestinnän ja ajattelun abstraktina välineenä kehittynyt kieli erottaa meidät eläinkunnasta. Sen avulla luomme tapamme jäsentää ajatuksiamme ja maailmaa. Kieli mahdollistaa kommunikaation lisäksi myös ajallisen hahmotuksen, tulevaisuuden ja menneisyyden ymmärtämisen ja käsittelemisen tässä hetkessä. Se on suunnitelmallisen elämänmallin ja syvemmän ymmärryksen työkalu. Silti todellisuus jää kalpeaksi heijastukseksi pyrkiessämme sanojen avulla määrittelemään maailmankaikkeuden perimmäistä tarkoitusta ja elämän olemusta. Sanoilla emme koskaan pääse perille, sillä parhaimmillaankin ne vain pelkistävät todellisuuden mielelle tajuttavaksi. Emme kuitenkaan ole vain mieltä, emmekä ajatusta tai tunnetta, vaan tietoisuutta, joka noiden määreiden takana on ja tekee itseään tunnistettavaksi meissä.
Taikurin symboliikka tuo 12.4 tietoisuutemme ajattoman pääsiäisen. Tuossa ajattomuudessa maagiset myytit ja kristillisen opin sakraaliperinteet voivat kohdata ristiriidatta. Vaikka pääsiäinen on uskonnollinen juhla, ovat monet sen perinteet Suomessa pakanallista alkuperää. Luonnon uskontojen ja uskomusten läsnäolo on kuin sisäänrakennettu ajatusmaailmaan pääsiäisen ympärillä. Taikojen ja loitsujen myötä on ikiajat haettu niin toivoa, ymmärrystä kuin oikeutusta erilaisille arjen asioille. Silti kuin varmuudeksi on saatettu käydä hiljentymässä myös kirkon oppien ja seremonioiden parissa. Taikuri muistuttaa meitä ajasta ennen uskomuksia ja uskontoja. Ajasta tai ajattomuudesta, jolloin tietoisuus loi sisäisen varmuuden yhteydestä alkulähteeseen, kaikkia yhdistävään olevaisuuden olevaistajaan. Tuota samaa yksinkertaisuutta voimme tarvita tänäänkin. Puhdas tietoisuus ei vertaa tai arvostele, vaan luo avoimen mahdollisuuden omaksua tie, jolla yhteys maailmaan ja olemisen syvempään tajuntaan saa yksilössä varmuuden.
Terveisin
Maya-astrologi Esa Hyppönen
