Tzolkinin keskikohta edustaa matriisin polariteettien täsmällistä vaihtumispistettä. Se on käännekohta, jossa liike ja mitta prinsiipit hetkellisesti pysähtyvät.
Tzolkinin aaltojaksojen vaihtumista kuvataan maagisena lentona, joka siirtää edeltävän jakson keskeisintä sisältöä seuraavan periodiin. Matriisin keskellä kosmisen Koiran ja magneettisen Apinan välillä tuo kyseinen siirtymä on vielä merkittävämpi, sillä siinä koko tzolkin vuoden luonne vaihtuu maskuliiniselta feminiiniselle olemuspuolelle. Kun keskuskanavajaksoa kuvattiin sisään ja uloshengitysrytmin väliin jääväksi pysähtymisen hetkeksi, voi keskikohdan taitepistettä rinnastaa sydämen pulssiin, sen sykeväliin, tyhjyyteen josta ykseyden olemus lähtee piirtämään yksilöityvää jälkeään kehoon ja materiaaliseen maailmaan. Tuossa hetkessä kaiken voi tunnistaa ja suhteuttaa, asettaa tasapainoon muun olevan kanssa.
Se mikä on, muodostuu ja rakentuu yleensä jonkin ympärille. Oli kysymys ajatuksesta, tunteesta tai toiminnasta, tuo keskipisteen energiaa tuottava voimakeskus pitää asiat tietyssä koossa, luoden oman järjestyksensä niin planeettojen kiertoradoille kuin ihmisen elämään. Hyrrän pyöriminenkin perustuu ympyräliikkeeseen, jonka sisältämä liikevoima mahdollistaa tasapainon säilyttämisen. Jos hyrrää tässä yhteydessä käytetään polariteetin vaihtumisen esimerkkinä, sen nopeus hidastuu keskipistettä lähestyttäessä. Voidakseen aloittaa pyörimisen vastakkaiseen suuntaan sen on ensin pysähdyttävä. Mitä tuossa hetkessä lopulta tapahtuu? Katoaako tasapaino, onko tuloksena kaatuminen? Fysiikan lait toteavat tuon väistämättömyyden, mutta elämä on paljon muutakin kuin pelkkä fyysinen tapahtuma, johon kaatumiset ja kompastumiset toki kuuluvat. Tietoisuuden muutoksilla on kuitenkin mahdollista käynnistää mitä tahansa näennäisesti pysähtynyttä uudelleen. Tarvitaan siis yhdistäviä ja kokoavia ajatuksia, halua nähdä erillisyyksistä muodostuvia kokonaisuuksia, sillä todellisuudessa mikään ei ole erillään toisesta.
Näinä aikoina meiltä kysytään valmiutta riskien ottamiseen. Osaammeko vaihtaa puolta silloin kun se tuntuu oikealta tai muuttaa ajatuksiamme, ilman että ehdollistuneet mielipiteemme seuraavat mukana ja toista virheitä joita ehkä olemme aiemmin tehneet. Muodostamamme ajatuskuvion alle saattaisi mahtua paljon enemmän erilaisuutta kuin mitä heti uskoisimme. Jokaisessa päivässä voi olla jokin pysäyttävä paikka, hetki josta hyrrä saadaan pyöräytettyä uudelleen käyntiin ja ehkä kokonaan pyörimään uuteen suuntaan. Kaikki lokerot ja lukitut mielikuvat ovat purettavissa. Ehkä nämä päivät tuovat havaintoja sen kaltaisista seikoista.
Keskipisteen yhteyteen tuomisen hetkeä Tzolkinissa valvovat koira ja apina. Niiden edustama lojaalisuuden ja kapinallisuuden yhteen kasvaminen on kuin kiinnittymisen ja irtautumisen kosmista tanssia, jossa vapaus ja vastuu tuntuvat aina vain karkaavan toisiltaan. Tunnetilana ne molemmat tunnustavat surun ja haikeuden läsnäolon tietäen, ettei todellinen elämänilo voi tulla tunnistetavaksi ilman että se haastetaan ja koetellaan. Ilo ja suru kasvavat toisistaan. Koira osaa ajaa apinan, tuon sisällämme leikkivän lapsen puuhun ja haukkua luonnostaan, velvollisuudesta ja oikeuden tunnosta. Apina taas osaa ilkkua ja härnätä osumalla arkoihin haavoihin, ottamalla esiin eniten väistämiämme kysymyksiä.
Jottemme jäisi oman elämämme ulkokohtaiseksi todistajaksi, on pyrittävä sisälle päin, yhä syvemmälle alkuajatuksiemme äärille. Hämmästyttävän usein paikat siihen tuntuvat avautuvan juuri kompastumisien jälkeisinä aikoina. Oletko silloin kaiken keskellä omien ajatustesi vankina vai keskellä tyhjäksi puhdistettua tilaa, keskellä ei mitään, josta kaikki on luotavissa uudelle pohjalle?
Maya-astrologi Esa Hyppönen
