Kuuvuoden viimeinen, kolmastoista kuukausi ottaa kilpikonnan muodon ja olemuksen. Se etenee päättäväisellä varmuudellaan kohti vuoden päätöshetken kosmista välähdystä, uutta alkua, jota se itse asiassa ominaislaadullaan jo edustaa, mutta ilman mitään suurempaa meteliä. Mukautuminen ja sitkeys yhdistyvät kilpikonnassa. Kiirehtiminen ei kuulu kilpikonnankuun ensisijaisiin toimintatapoihin. Sallimus ympärillä tapahtuville asioille sitäkin enemmän.
Muutosten ja korjausten tekeminen on jakson aikana rajallista ja osin jopa mahdotonta. Tekemätöntä ei saa enää tehtyä, tehtyä ei saa tekemättömäksi. Muistijäljet ovat kuin mieleen tatuoituja tulikirjaimia, ja silti joidenkin asioiden kanssa on osattava nyt vain elää ja olla, ilman sen kummempia arvioinnin tarpeita.
Arpa on heitetty ja asioiden on pitänyt mennä näin. Vain mieli luokittelee kokemuksen hyväksi tai huonoksi, korkeampi olemuksesi ei koskaan. Mutta kuten jo tiedät, mieli ei ole sama kuin sinä. Kilpikonna viisveisaa arvostelijoista, eikä senkään ole enää tarve arvostella muita. Se kykenee sietämään olemassa olevan tilanteen, kantaen kilpensä alla viisautta jonka kokemus on sille matkalla kirkastanut. Kosmisessa kilpikonnan kuussa on hyvä tietää kuka itse on ja pitää pää kylmänä ympärillä tapahtuvista käänteistä huolimatta. Liike on hyväksi, mutta tapa edetä kohti tavoitetta näyttäytyy toissijaisena.
Ympärillä aaltoilevat asiat ovat mitä ovat eivätkä ne siitä siis valittamalla parane. Valitusta ja voihkinaa on saatu kuulla jo tarpeeksi. Kilpikonnankuu edustaa uudelleenalkamista edeltävää puntaroinnin ja yhteenvedon aikaa. Maailma antaa kaikki mahdollisuudet olla tietoisesti mukana muutoksessa ja tuohon muutokseen kilpikonna rohkaisee tarttumaan, varsinkin jos sellaista on johonkin tilanteeseen kaivannut. Ympäristön paine ja kaikki harmina näyttäytynyt voi nyt löytää oikeutetun paikan siinä tapahtumaketjussa, jonka tarkoitus oli herättää unesta, auttaa löytämään tarkoitus, ilo olla ja toimia oikein, omalla muutoksessa jalostuvalla tavallaan.
Kilpikonnan kuori on paksu ja kova. Vastuu ja velvoitteet ovat ajansaatossa muokanneet siitä ikiaikojen turvan ja suojan. Nyt tuo suoja alkaa avautua ja luovuttaa aikakausien viisautta ympärilleen sillä maltilla, jonka vain hän, joka on ollut riittävän kauan hiljaa ja vastaanottavainen, saattaa vastuullisesti tuottaa ulos. Taivas ja maa, henki ja materia pyrkivät yhdistymään kilpikonnankuussa, mutta vasta kun kilvenkantaja itse on valmis tämän sallimaan.
Terveisin
Maya-astrologi Esa Hyppönen
