Äänet kantavat

Kirjoitettu: 9.4.2018

– Solaarinen Lohikäärmejakso (9.4.–28.4. 18)

Tzolkinin neljännellä pystysarakkeella liikutaan yhä herkistyneemmän kuuloaistin alueella. Solaarinen Lohikäärme on matkalla äänien maailmaan, mutta myös siihen hiljaisuuteen jossa äänet syntyvät.

Alkanut 20 päivän jakso on huomattavasti maskuliinisempi ja komentavampi, kuin mitä se oli edeltävän, viime marraskuussa vaikuttaneen periodin aikana. Vaikka hienovaraisuus ei olisi ensimmäinen kohtaamasi reaktio, omaa mielipidettä ja ääntä kannattaa silti virittää esiin. Näin kartoitat ympäristöä ja keräät tietoa siitä, missä omat suunnitelmat voisivat oikeasti toimia ja saada uutta nostetta taakseen.  Vastaamaton hiljaisuus voi puolestaan vaatia varuillaan olemista ja asioiden ilmiasun huolellisempaa viilausta.  ”Kartanpiirtäjiä” kuitenkin tarvitaan. Älä turhaan säästele rautalankaa avatessasi suunnitelmiasi muille. Selkeille ohjeistuksille ja jopa komennoille saattaa ilmetä kasvavaa tarvetta.

Maailmankaikkeuden taustakohinaa vasten ihmiskunnan kollektiivisesta äänikentästä voi erottaa lukemattomia erilaisia vivahteita. Tunnistamme herkästi ääniä, joita mielellään väistämme ja jotka kohdalle osuessa ärsyttävät meitä suunnattomasti. On myös ääniä jotka suorastaan kutsuvat luokseen ja voivat tuoda mukanaan suurenmoista iloa. Suurimpaan osaan maailman äänistä emme kuitenkaan kiinnitä juuri mitään huomiota, koska ne eivät löydä tartuntapintaa henkilökohtaiselta taajuudeltamme. Solaarinen Lohikäärme mittaa ja luotaa tätä äänimaailman kokonaisuutta. Ei desibelein mitattavin voimakkuuksin, vaan erilaisia värejä, sävyjä ja tunnelmia kartoittaen ja käyttäen niitä heijasteena jolla oman sisäisen hiljaisuuden rajapintoja voi tunnustella, kuin koetellen avainta oveen jota ei vielä ole avattu, mutta jonka olemassaolo on käymässä entistä selvemmäksi ja houkuttelevammaksi.  Lohikäärmeen neuvo tähän hetkeen onkin; vapauta oman äänesi voima ja vedä pois ne minuuteesi vaikuttavat mielikuvat, jotka vielä vääristävät ja estävät itseilmaisun vapauttasi. Arvostelevien, vähättelevien tai alistavien sanojen sisältö ei kuvaa sitä todellisuutta jota olet ja edustat. Miksi siis käyttäisit vastaavaa metodia muihin?

Uskon, että mitä lähemmäs ihminen pääsee omaa perustaajuuttaan, omaa sisäistä sointiaan, joka hetki hetkeltä kirkastuu mielen ja egon rakentamien valheminuuksien takaa, sitä lähempänä olemme myös täydellistä kehossa olemisen rauhaa ja yhteyttä sisäiseen hiljaisuuteemme.  Tällaisesta näkökulmasta tarkasteltuna kontrastit tasoittuvat, eikä hiljaisuuttakaan koeta epämieluisana tai ahdistavana olotilana, niin kuin jotkut saattavat sen aistia. Hiljaisuus ei edellytä äänimaailman poissaoloa.  Hiljaisuuden kokemus on mahdollista hetkestä tai paikasta riippumatta. Paremminkin kysymys on fokuksen kohdistamisesta ja hiljaisuuden läsnäolon näkemisestä kaikesta olevasta. Tässä mielessä hiljaisuus ei ole absoluutti, eikä se vaadi maailman mykistymistä paljastuakseen. Päinvastoin, äänien metsien pitääkin saada kasvaa ja kukoistaa monisointuisesti, mutta muistaen että jokaisella sanalla on juurensa. On vain tarkkailtava imevätkö ne ravintonsa hiljaisuudesta vai ristiriitojen nostattamista elämändraaman tunnepitoisista pintapyörteistä. On myös valvottava mihin sanoja kylvämme, sillä niiden tuottaman sadon korjaamme lopulta itse.

Tässä jaksossa on siis kysymys oman äänen arvostamisesta ja vapauttamisesta, jota usein edeltää vapautuminen itsen ulkopuolelta tulleista ehdollistumisista, jotka eivät perustu omaan totuuteen. Jo yksittäinenkin päälle heitetty syytös, nimittely tai aliarvioiminen voi vuosikymmenten takaa vaikuttaa muodostuneeseen minäkuvaan vääristävästi. Käsittelemättöminä nämä äänet voivat jäädä kaikumaan hiljaisuuteen aikakausien ajaksi. Ne uinuvat, kunnes jokin niihin yhteydessä oleva sana tai muistojen signaali herättää ne eloon ja paiskaa takaisin aistinratojen ja tajunnan uudelleen käsiteltäväksi.

Yksilön sisäinen hiljaisuus on koskematon, sinne ei muilla ole asiaa ja siksi se onkin oman rauhan ja turvan ehtymätön lähde. Tästä mielentilasta tarkasteltuna sanat ovat lähes tarpeettomat, koska maailman ääniä ja viestejä kantavat lukemattomat muutkin signaalit, itse asiassa kaikessa laajuudessaan elämä itse, eikä metelin tai kaaoksen fyysiset syyt ja seuraukset pääse enää vaikuttamaan tietoisuuden ja mielen keskiöön.  

Ääneksi muotoiltu sana on ajatusenergiaa, joka on ottanut itselleen vain astetta fyysisemmän muodon. Ajatuksen rakenne ja sisältö määräävät millaisena äänenä tai äänen mahdollisuutena se voi ilmentyä ja mikä tunnetila sitä ruokkii ja pitää hengissä.  Siksi viestinnällä, sanoman välittämisellä ja sen vastaan ottamisen taidolla on jakson aikana erityismerkitystä.  Äänet kantavat mukanaan ehkä enemmän kuin arvaammekaan.  Vastuu on siinä, mitä niillä viedään eteenpäin ja halutaanko sisältö kuulla ja tulkita oikein.

Maya-astrologi Esa Hyppönen